Ravintoaineet

Ravintoaineet luokitellaan energia- ja suojaravintoaineiksi. Energiaravintoaineet antavat nimensä mukaisesti energiaa elimistölle. Elimistössä energiaa tarvitaan mm. sydämen pumppaustyöhön, lihasatyöhön, ruumiinlämmön tasaisena pitämiseen, ruuan sulattamiseen ja verenkiertoon. Energiaa saadaan energiaravintoaineista: hiilihydraateista, rasvoista ja proteiineista. Niitä kutsutaan myös pääravintoaineiksi. 

Tässä vähän tarkempaa tietoa pääravintoaineista:

Hiilihydraatit:

Hiilihydraattien luokittelu
Pienimolekyyliset		Suurimolekyyliset
Yksinkertaiset sokerit	Yhdistetyt sokerit	o   tärkkelys   o   selluloosa
o   glukoosi     - rypälesokeri	o   sakkaroosi     - ruokosokeri
o   fruktoosi   - hedelmäsokeri	o   laktoosi   - maitosokeri
	o   maltoosi   - mallassokeri

                    

Hiilihydraatteja sisältäviä ruoka-aineita
Kasvikunnan tuotteet		Eläinkunnan tuotteet
o   viljat	o   marjat   - mustikka	o   maitotuotteet     - maito     - jugurtti     - viili o   liha   o   hunaja
o   leivät     - ruisleipä	o   hedelmät   - banaani
o   puuro	o   kasvikset   - salaatti   - peruna
o   mysli
o   riisi
o   pasta
o   leivonnaiset   - pulla

Hiilihydraattien hajoaminen:

Hiilihydraatit hajoavat suussa ja ohutsuolessa. Suussa amylaasi-entsyymi hajoittaa hiilihydraatteja ja ohutsuolessa suolineste ja haimaneste hajoittavat. Hiilihydraatit hajoavat yksinkertaisiksi ja yhdistetyiksi sokereiksi. Yksinkertaisia sokereita ovat glukoosi ja fruktoosi. Yhdistettyjä sokereita ovat laktoosi, maltoosi ja sakkaroosi. 

Fruktoosi on hedelmäsokeria ja sitä on hedelmissä. Glukoosi on rypälesokeria. Se on yleisesti luonnossa esiintyvä hiilihydraatti. Myös ihmisen veressä oleva hiilihydraatti, verensokeri on glukoosia. Laktoosi on maitosokeria, eli sitä on maidossa ja maitotuotteissa. Maltoosi on mallassokeria. Sitä esiintyy maltaissa ja oluessa. Sakkaroosi, eli ruokosokeri on kotitalouksissa yleisesti käytetty sokeri. 

Hajonneita hiilihydraatteja käytetään mm. energian lähteenä. Osa varastoidaan maksaan ja lihaksiin myöhempää käyttöä varten.

Proteiinit:

Proteiineja sisältäviä ruoka-aineita
Kasviproteiinit	Eläinproteiinit	Sieniproteiinit
o   viljavalmisteet	o   kalat   - lohi	o   suppilovahvero
o   palkokasvit   - pavut   - herneet	o   maitotuotteet   - maito   - raejuusto	o   keltavahvero
o   siemenet   - pinjansiemenet	o   liha
	o   kananmuna

Proteiinien hajoaminen:

Proteiinit hajoavat ohutsuolessa ja mahalaukussa aminohapoiksi. Proteiineja pilkkova entsyymi on nimeltään pepsiini. Se pilkkoo pitkiä aminohappoketjuja lyhyemmiksi.

Ihmisen elimistö käyttää proteiinien hajoamistuotteita moneen tarkoitukseen. Näitä ovat esimerkiksi:

○ kynsien ja hiusten rakennusaine
○ aineenvaihduntaan (entsyymit ja hormonit muodostuvat näistä)
○ pH:n tasaisena pito
○ puolustusjärjestelmän vasta-aineiden muodostus
○ kaikkien solujen rakennusaine
○ veden, kivennäisaineiden, rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien kuljettaminen
○ hemoglobiiniin

Proteiinit voivat muuttua eri tekijöiden vaikutuksesta. Josku siitä on hyötyä, mutta suurimmaksi osaksi haittaa. Alkoholin liikakäyttö vaurioittaa proteiinien rakennetta ja haittaa niiden toimintaa. Korkea lämpötila, tässä tapauksessa yli 42 °C kuume on hengenvaarallista ihmiselle, sillä proteiinit muuttuvat toimintakyvyttömiksi. Tätä voisi verrata vaikka kananmunan paistamiseen: kun lämpötila kohoaa tarpeeksi korkeaksi, valkuainen hyytyy.
Myör raskasmetallit muuttavat proteiinien rakennetta. Ne voivat aiheuttaa hengenvaarallisen myrkytystilan.








Liika alkoholinkäyttö vaurioittaa proteiinien lisäksi muitakin ruumiinosia.

Rasvat:

Rasvat ajatellaan usein negatiivisina ravintoaineita. On totta, että ne sisältävät runsaasti energiaa ja lihottavat helposti, mutta tarvitsemme kuitenkin moniin elintärkeisiin elintoimintoihin rasvaa.

Rasvoja sisältäviä ruoka-aineita:

Kasvirasvat:

○ oliiviöljy

○ rypsiöljy

○ pähkinät

○ avokado

Eläinrasvat:

○ maitotuotteet

○ liha
○ rasvainen kala

○ siipikarja

Rasvojen luokittelu:

Rasvat luokitellaan rakenteensa mukaan kahteen pääryhmään. Nämä ovat kasvirasvat ja eläinrasvat. Kasvirasvoja saadaan nimensä mukaisesti kasvikunnan tuotteista, esimerkiksi pähkinöistä ja oliiviöljystä. Kasvirasvat ovat pehmeitä, tyydyttymättömiä rasvoja.
Eläinrasvoja saadaan puolestaan eläinkunnan tuotteista: esim. maidosta, lihasta ja kanasta. Eläinrasvat ovat kovia, eli tyydyttyneitä rasvoja.

Ihmisen elimistön kannalta pehmeät, eli kasvirasvat ovat terveellisempiä. Ne ovat usein nestemäisiä, jolloin ne kulkevat verisuonissa helpommin kuin kiinteät eläinrasvat. Kasvirasvat alentavat kolesterolia ja verenpainetta, kun taas eläinrasvat toimivat juuri päinvastoin.

Hyvää kolesterolia (HDL) saadaan kasvirasvoista. Se kuljettaa ravinnosta saatuja haitallisia, kovia rasvoja maksaan pilkottavaksi. Huono kolesteroli (LDL) kuljettaa kovia rasvoja maksasta verenkiertoon. Tämä altistaa sairastumisen mm. sepelvaltimotautiin ja verenpainetautiin.

Rasvojen hajoaminen:

Rasvat hajoavat muiden ravintoaineiden tapaan ohutsuolessa. Rasvat hajoavat rasvahapoiksi ja glyseroliksi.

Rasvojen hajoamistuotteita käytetään elimistössä moniin tarkoituksiin. Näitä ovat esimerkiksi:

○ energianlähteenä
○ sisäelinten suojaaminen rasvakerroksella
○ rasvaliukoisten vitamiinien (A, D, E, K) kuljettaminen ja imeyttäminen
○ hormoneihin
○ solujen rakennusaineena

Jäätelössä, kuten myös muissa herkuissa on paljon kovia rasvoja. Siksi niitä tulisi syödä melko harvoin.